Nilsiän Helluntaiseurakunta - Seurakunta sinua lähellä ja sinua varten
Etusivu  ·  Historia  ·  Linkit  ·  Seurakunta / Kuvagalleria  ·  Toiminta  ·  Toimintakalenteri  ·  Usko  ·  Yhteystiedot

 Päivänsana


 Yhteystiedot
Nilsiän Helluntaiseurakunta
Nilsiäntie 62
73300 Nilsiä
0400- 732 471

 Rukouspalvelu
Ruokousaiheiden jättäminen onnistuu nyt sähköisesti
 » Rukousaiheet

 Yhteydenotot
Palautteet koskien toimintaamme, sivustoa tai muuten seurakuntaa jätetään seuraavalla lomakkeella
 » Palautelomake

 Kysymykset
Kysy mieltäsi askarruttavista asioista suoraan pastoriltamme
 » Lähetä kysymys
 » Lue vastauksia

 

Kuvagalleria



» Siirry kuvagalleriaan

Tällä sivulle on seurakuntalaisten puheenvuoroja
uskosta ja uskoon tulemisesta. Lue ja anna palautetta

Iiris Ahonen
KENEN TYKÖ ME MENISIMME?
 
 Vuosikymmenten taipaleelta sieluun piirtyvät monenlaiset muistot valoista ja varjoista. Muistikuvien joukosta kiteytyvät jotkut asiat kuin timanteiksi, joiden arvo ei ole vuosien saatossa vähentynyt.
- Pienenä tyttönä kuljin Ester Launosen pitämässä pyhäkoulussa Lastukoskella. Esterillä oli tapana antaa meille lapsille muistolause. Pyhäkoulun jäädessä kesälomalle, hän antoi meille muistoksi kehotuksen: Muista Jeesusta Kristusta, kertoo Iiris Ahonen lapsuusmuistoistaan.
Vielä aikuisenakin, perheen äitinä ja monet kosket kokeneena muistaa Iiris nuo, jo edesmenneen pyhäkoulunopettajansa sanat.

Lapsenusko

- Tottahan minä uskoin ja iloitsin uskostani, kertoo Iiris lapsenuskostaan.
Tuona ajan kasvatusperiaatteissa lapset ja heidän ajatuksensa nähtiin lähinnä itsestäänselvyyksiä, joille aikuisten maailmassa ei juuria painoa pantu. Niinpä Iiriskään ei uskomisistaan rohkaistunut kenellekään puhumaan.
- Mutta kun Laina sisareni kanssa menimme aittaan nukkumaan, niin siellä me rukoilimme ja iloitsimme. Me nauroimme, sillä lapsen sielussamme me koimme tuon hyvän olon ja turvallisuuden tunteen.
Lapsuudesta aikuisuuteen varttuvan nuoren tytön oli aikanaan opeteltava omille siivilleen. Maailma kutsui nuorta naista, jonka oli haettava työtilaisuuksia kauempaa.
- En silloinkaan osannut puhua uskostani ääneen, mutta jälkeenpäin ajateltuna huomaan, että kaikki nuo vuodet se on ollut jossakin syvällä sisimmässä, ainakin jonkinlaisena kaipauksena Jumalan puoleen.
Kun lapsuuskodin selkeästi normittama elämänpiiri jäi alkoi maailma kietoa nuorta naista uusiin unelmiin.
 

Myrskyjä
Avioliitto, ensimmäisten lasten syntymä ja puolison traaginen kuolema veivät Iiriksen myrskynsilmään, jossa hän jälleen turvautui lapsuutensa Jumalaan.
- Olin Helsingissä ja hakeuduin hengellisiin tilaisuuksiin. Kipuni kanssa tein ratkaisuni ja annoin elämäni Jeesuksen käsiin. Tulin uskoon.
Vuosien jälkeen paluu kotikylälle lapsuuden maisemiin ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista. Tällä kertaa Iiris oli päättänyt kertoa uskostaan avoimesti, mutta nuoren lesken sanoja ei otettu todesta. Kyynisen vastaanoton kokenut orastava usko koki kohtalokkaan kolauksen.
- Tottahan se satutti ja katkeroitti. Tein omat johtopäätökseni, joilla oli omanlaisensa seuraukset vuosiksi eteenpäin.
Elämän koleuden keskellä usko koteloitui pettyneen sielun pohjalle, piiloon ihmisten mittailevilta katseilta.

Sinun itsesi on muututtava

Edessä oli uusi avioliitto. Elämän iloja ja suruja. Perhe kasvoi ja arki vei Iiristäkin menneessään.
- Kaiken keskellä kannoin syvää kaipausta Jumalan puoleen. Huomasin rukoilevani, että Jumala muuttaisi olosuhteita niin, että voisin alkaa elää uskoani todeksi.

Olosuhteet eivät muuttuneet, sen sijaan Iiris ymmärsi, että muutoksen olisi tapahduttava hänessä itsessään.
- Uskaltauduin pitkästä aikaa telttakokoukseen täällä Nilsiässä. Tein ratkaisuni ja luovutin kaikki sieluni sirpaleet Jumalalle.
Iiris tunnustaa, ettei ratkaisu ollut helppo. Uskoontulosta ei ollut yksinkertaista kertoa edes omalle puolisolle. Sen lisäksi oli käytävä ankara paini sen katkeruuden kanssa, joka sielun uumenissa oli kytenyt torjuvia asenteita kohtaan.
- Kapinoin Jumalalle ja syytin erästä kristittyä siitä, kuinka syvästi hän oli minua sanoillaan haavoittanut. Kesken kapinointini Jumala huomautti minulle, ettei tuo ihminen ole Jeesus.
Katkeruus vajavaisia ihmisiä kohtaan sai jäädä ja Iiris vapautui elämään omaa elämäänsä ja palvelemaan seurakunnassa omalla paikallaan.
- Kaikkien näiden vuosien jälkeen sovittaisin itseeni nuo opetuslasten sanat: Herra. Kenen tykö minä menisin, sillä vain sinulla on iankaikkisen elämän sanat?

KOMMENTOI JA LÄHETÄ PALAUTE TÄÄLTÄ. VOIT TEHDÄ SEN MYÖS NIMETTÖMÄNÄ. 


 

 

 

Iiris_Ahonen2.jpg
- Kaiken kokemani jälkeen olen kysynyt itseltäni ja Jumalalta: Kenen muun tykö minä menisin, sillä vain Jeesuksella on iankaikkisen elämän sanat.






USKOVAISEKSI,
MUTTA MITEN?

A. Tarvitsen apua - tarvitsen Jeesusta
Kukaan meistä ei ole riittävän onnistunut tai niin hyvä, että kelpaisimme Jumalalle. Siksi Jeesuksen täytyi tulla ja sovittaa kuolemalla ristillä meidän rikkomuksemme. 

B. Usko Herraan Jeesukseen
Raamattu sanoo, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi Hänen nimensä kautta. Jeesukseen uskominen on siis luottamista siihen, mitä Hän on ja mitä Hän on tehnyt meidän puolestamme. Siihen Jumalakin uskoo. Luota siis sinäkin.

C. Anna elämäsi Jeesukselle
Jumala itse kutsuu sinua yhteyteensä ja se yhteys syntyy ainoastaan Jeesuksen kautta.
Jeesus, joka kuolemallaan maksoi meidän syntivelkamme, on samalla hinnalla ostanut meidät. Sinun elämäsi kuuluu siis Jeesukselle.
Varhaisten Kristittyjen lyhyt uskontunnustus oli: Jeesus on Herra! Jeesus, koko kaikkeuden Herra haluaa olla Herra myös sinun elämässäsi ja valinnoissasi.

D. Uskovien yhteys
Uskoon tullut ihminen tarvitsee hengellisen kodin. Hakeudu siis uskovien yhteyteen rohkaistumaan ja kasvamaan. Löydä itsellesi seurakunta, jossa voit kertoa uskostasi.

E. Älä häpeä Jeesusta
Uskoa ei ole tarkoitettu piilotettavaksi. Tulikin sammuu, jos se peitetään. Sen tähden: Tunnusta värisi!
Jeesus ei ole koskaan tehnyt mitään sellaista, mitä meidän pitäisi hävetä.

 Heimo Enbuska

Jere Ansamaa
SE SUURIN LAHJA
 

Esiintymistaitoa ja suullista ilmaisua harjoittelevat ysiluokkalaiset saivat tehtäväkseen laatia ja pitää puheen valitsemastaan aiheesta. Jere Ansamaan mielestä tehtävä ei alkuun tuntunut kovinkaan helpolta.
- Kysyin opettajalta, että mistäs sitä noin vain yhtäkkiä puheenaiheen löytäisi. Opettaja neuvoi valitsemaan sellaisen teeman, josta puhetta tulisi helposti.
Tuon neuvon saatuaan Jeren ei tarvinnut miettiä enää hetkeäkään.
- Jeesuksessahan sitä riittää puhumista, sanoo Jere ja virnistää iloisesti.
Nuoren miehen iloon tuo lisäripauksen sekin, että luokkatoverit palkitsivat myöhemmin hänen esittämänsä puheen aplodein.
Luottamus Taivaalliseen Isään
Jere kertoo kuulleensa Jeesuksesta ja Jeesuksen rakkaudesta jo lapsuuskodissaan ja antaa siitä vilpittömästi kiitokset vanhemmilleen. Muutoin niin turvalliseen lapsuuteen sisältyy kuitenkin muisto vanhempien erosta, jonka viisivuotias poika koki omalla tavallaan.
- Näin jälkeenpäin voin kuitenkin sanoa, että monet vaikeatkin asiat Jumala voi kääntää meille hyväksi, rohkaisee Jere tänään niitä, jotka käyvät läpi omia vaikeuksiaan.
Luottamus turvalliseen Taivaan Isään säilyi ja jopa vahvistui lapsen mielessä noidenkin vaiheiden kautta ja keskellä.

Kokemus Jumalan rakkaudesta
Jeren kertomus on valoisa ja luottavainen. Kaikkien ei tarvitse etsiä Jumalaa pohjan kautta, vaan Hän on läsnä siellä, missä sydän on avoin ja vastaanottavainen.
- Toki sitä sattui, että joitakin vuosia sitten sitä tuli tehtyä sellaisia asioita, jotka alkoivat painaa tunnolla. Tiesin, että kaikki ei ole kohdallaan ja asioiden salaaminen pahensi asiaa. Aikuisen mittapuulla mitattuna pienen pojan rötökset eivät niin kaksisia olleet, mutta siinäkin oli liikaa pienille harteille kannettavaksi. Uskova äiti huomasi Jeren murheet ja niinpä reppua alettiin purkaa.
- Kerroin lopulta äidille kolttoseni ja hän rukoili kanssani. Siinä hetkessä sain ensimmäisen kerran kokea ja ymmärtää jotakin siitä, millainen on Jumalan anteeksiantava rakkaus; että Hän todella rakastaa meitä ja haluaa antaa anteeksi.

Se on Jumalan lahja
Lapsuudenuskosta nuoren miehen henkilökohtaiseen vakaumukseen kasvanut Jere haluaa kertoa Jeesuksesta siellä missä liikkuu. Oman elämän eheys ei ole hänelle kerskauksen aihe, vaan siitä Jere antaa vilpittömän kiitoksensa Taivaalliselle Isälle.
- Raamattu sanoo, että armosta me olemme pelastettuja. Se ei ole meidän ansiomme tai tekomme vaan se on Jumalan lahja, painottaa Jere, katsoo silmiin ja hymyilee.
Niinpä niin. Toiset meistä ottavat vastaan tarjotun lahjan aikaisemmin kuin toiset. Kaikille se lahja on kuitenkin tarjolla.

KOMMENTOI JA LÄHETÄ PALAUTE TÄÄLTÄ. VOIT TEHDÄ SEN MYÖS NIMETTÖMÄNÄ. 




 jere_ansamaa.jpg
- Kaikki on alusta loppuun sakka Jumalan lahjaa, painottaa Jere kiitollisena.


USKOVAISEKSI,
MUTTA MITEN?

A. Tarvitsen apua - tarvitsen Jeesusta
Kukaan meistä ei ole riittävän onnistunut tai niin hyvä, että kelpaisimme Jumalalle. Siksi Jeesuksen täytyi tulla ja sovittaa kuolemalla ristillä meidän rikkomuksemme. 

B. Usko Herraan Jeesukseen
Raamattu sanoo, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi Hänen nimensä kautta. Jeesukseen uskominen on siis luottamista siihen, mitä Hän on ja mitä Hän on tehnyt meidän puolestamme. Siihen Jumalakin uskoo. Luota siis sinäkin.

C. Anna elämäsi Jeesukselle
Jumala itse kutsuu sinua yhteyteensä ja se yhteys syntyy ainoastaan Jeesuksen kautta.
Jeesus, joka kuolemallaan maksoi meidän syntivelkamme, on samalla hinnalla ostanut meidät. Sinun elämäsi kuuluu siis Jeesukselle.
Varhaisten Kristittyjen lyhyt uskontunnustus oli: Jeesus on Herra! Jeesus, koko kaikkeuden Herra haluaa olla Herra myös sinun elämässäsi ja valinnoissasi.

D. Uskovien yhteys
Uskoon tullut ihminen tarvitsee hengellisen kodin. Hakeudu siis uskovien yhteyteen rohkaistumaan ja kasvamaan. Löydä itsellesi seurakunta, jossa voit kertoa uskostasi.

E. Älä häpeä Jeesusta
Uskoa ei ole tarkoitettu piilotettavaksi. Tulikin sammuu, jos se peitetään. Sen tähden: Tunnusta värisi!
Jeesus ei ole koskaan tehnyt mitään sellaista, mitä meidän pitäisi hävetä.

 Heimo Enbuska

Esko Rissanen
RATKAISUN PAIKKA

 

Sodan muistot varjostivat vielä sitä aikaa, jolloin Esko Rissanen eli lapsuuttaan Nilsiän Siikajärvellä. Karu arki oli läsnä Rissasten mökissä, kodissa, jossa vanhemmat yrittivät kerätä leivän pöytään kymmenelle lapselleen muutamalta kivikkoiselta peltohehtaarilta.
Kivikkoiseksi muodostui myös Eskon elämän alkutaival. Jo poikasena hän otti mallia sodan murjomista miehistä, jotka lääkitsivät traumojaan miestä väkevämmällä
- Kaksitoistavuotiaana kömmin kotiin nukkumaan pois ensimmäistä humalaani. Äiti oli jossakin kyläreissuilla, eikä tiennyt tapahtuneesta. Valvoin ja pyörin levottomana ja äiti heräsi sitä ihmettelemään. Tunnustin tapahtuneen. Äiti katseli häpeääni ja sanoi yllätyksekseni: Siunaa, poika, itsesi ja ala nukkumaan.
Arkisten lapsuusmuistojen keskellä kukkii äidin osoittama anteeksiantamus ja rakkaus vieläkin kauniina ja kirvoittaa miehen silmäkulmaan kyyneleen.

Sen oli loputtava
Esko ei kaunistele menneisyyttään.
- Kirjota siihen reilusti, että elin vuosia juoppoudessa ja synnissä. Sitähän se oli.
Pinnan alla eli kuitenkin kaiken aikaa herkkyys, joka hapuili ja rukoili löytyväksi jotakin arvokkaampaa.
- Humalassa sitä tuli meuhkattua, ettei Jumalaakaan ole, mutta sisällä totuus oli toisenlainen.
Viinan suhteen Esko kertoo kokeneensa ihmeen. Kesken juomaputken hän eräänä yönä kertoo kuulleensa äänen, joka sanoi, että juomisen on loputtava. Kun sama toistui vielä seuraavanakin yönä, tapahtui Eskon sisimmässä jotakin.
- Itkin ihan hillittömästi. Minusta tuntuu, kuin jotakin pahaa otettiin pois minun sisältäni sen itkun kautta ja aikana, pohtii Esko tänään raitistumistaan.
- Viimeinen juopottelupäiväni oli 12.12.1982.

Selvänä, silti eksyksissä
Raitistumisen jälkeen Esko päätyi kirkon penkkiin.
- Menin ehtoollisellekin, mutta en ymmärtänyt mistään mitään.
Pettyneenä Esko päätteli, etteivät uskonasiat ilmeisestikään olleet häntä varten.
- Koin itseni ulkopuoliseksi, sillä en tuntenut Jeesusta henkilökohtaisesti, eikä minulla ollut yhteyttä Jumalaan. Kukaan ei ollut neuvomassa, enkä itse osannut kysyä, mitä minun pitäisi tehdä. Raitistunut mies kaipasi kipeästi uutta sisältöä viinattomaan elämäänsä.
- Ostin liput tansseihinkin, mutta eihän siitä mitään tullut. Koin oloni täysin vieraaksi siinäkin ympäristössä.

Palat loksahtivat paikoilleen
Esko oli Kuopiossa rakennushommissa, kun työmaalle ilmaantui uskovainen mies. Martti puhui rohkeasti uskostaan Jeesukseen.
- Tottahan hänelle heiteltiin herjaa, mutta erään toisen työtoverini kanssa huomasimme kiinnostuvamme Martin puheista enemmän ja enemmän.
- Eräällä ruokatunnilla työtoverini Esa sanoi, että meillä se on tekemättä se, minkä Martti on tehnyt. Martti on antanut elämänsä Jeesukselle ja se ratkaisu meiltä puuttuu. Minun oli pakko myöntää, että Esa oli oikeassa.
Parin viikon päästä Esko löysi itsensä Kuopion Vapaakirkosta.
- Siellä tein ratkaisuni. Minulle julistettiin syntien anteeksiantamusta ja luovutin elämäni Jeesuksen käsiin.
Nykyisin Nilsiän Helluntaiseurakuntaan kuuluva Esko kastettiin uskoontulonsa jälkeen Kuopion Vapaakirkossa.
- Kyllä Jumala on antanut elämään niin monin verroin parempaa entisen tilalle. Voi kunpa osaisin edes jotakin sellaista rohkaista, joka on saman ratkaisun edessä, kuin mitä minä aikoinani olin.
KOMMENTOI JA LÄHETÄ PALAUTE TÄÄLTÄ. VOIT TEHDÄ SEN MYÖS NIMETTÖMÄNÄ.


 Esko_Rissanen2.JPG
- Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni...

 

 

 

Pirkko Rautiainen
OLKOON SE SITTEN NIIN!

 

- Ajattelin, että nyt taisi tulla minun kohdalle se "elokuun viimeinen päivä!"
Railakasta nuoruuttaan elävä Pirkko oli liftaamassa opiskelupaikkakunnalleen Keski-Suomeen, kun kaksi nuorta miestä poimi hänet autoonsa. Rehevään tyyliinsä Pirkko iski juttua kysyen miehiltä, josko nämä olivat vaikkapa tanssireissuilta tulossa.
- Pojat katselivat toisiaan, keräsivät kai rohkeutta. Sitten toinen kysyi minulta hyvin vakavana, että onko minun taivasasiani kunnossa?
Tuohon aikaan kerrottiin paljon juttuja siitä, mitä kaikkea nuorille liftareille oli tehty ja Pirkko säikähti sydänjuuriaan myöten. Kömpelö keskustelunavaus varmisti kuitenkin sen, että asia jäi Pirkon mieleen. Pojat olivat nimittäin uskovaisia ja halusivat siitä jotenkin liftarillekin kertoa.

Olkoon se sitten niin
Pirkko Rautiainen, paljasjalkainen juankoskelainen, kasvoi työläisperheessä, jossa uskomisen asiat rajoittuivat lähinnä joulun ja pääsiäisen viettoon. Elämänjanoinen tyttö ryntäsi nuoruuteen kesken lapsuuttaan.
- Kokemusta kertyi ja meno tuli tutuksi. Kuusitoistavuotiaana tapasin Manun ja siitä saakka olemme yksissä olleet.
- Jälkeenpäin voin sanoa, että kaiken touhun keskellä kannoin sisälläni sellaista selittämätöntä kaipausta, haavetta kai jonkinlaisesta puhtaudesta. Se lienee se iankaikkisuus meidän ihmisten sisällä.
Uskonasioita ei siis tuputettu Pirkolle toisten taholta, vaan sanaton huuto nousi tytön omasta sielusta.
- Kun meidät keväällä -77 vihittiin Manun kanssa, sanoi pappi puheessaan, että Jeesus olkoon kotinne pää. Tietämättä mitä se voisi merkitä sanoin mielessäni, että olkoonkin se sitten niin.

En ymmärtänyt höikäsen pölähtävää
Jotakin merkillistä tapahtui, kun tuttavan tuttu kutsui Pirkon hengelliseen telttakokoukseen.
- En totisesti ymmärtänyt höikäsen pölähtävää siitä, mitä siellä tapahtui tai mistä siellä puhuttiin, Pirkko tunnustaa. Mutta siitä huolimatta ilta jätti jälkensä.
- Yö meni asunnolla valvoessa ja seuraavan päivänä olin harjoittelupaikassanikin jotenkin itkuinen ja herkällä paikalla. En tiennyt mitä minussa tapahtui. Työnantaja lähetti minut loppupäiväksi kotiin. Hän oli uskovainen ja sanoi minulle, että Jumala kutsuu sinua. Selvitä asiat hänen kanssaan.
Asunnollaan Pirkko teki inventaariota elämästään.
- Rukoilin ja sanoin: Tule Jeesus minun sydämeeni ja anna minulle kaikki syntini anteeksi.
Taistelu laantui ja Pirkko tiesi astuneensa oikealle tielle. 
- Tässä ajassa on niin mielettömästi kaikkea levottomuutta ja pelkoa. Minusta on hienoa, kun Jeesus itse sanoo: Älköön teidän sydämenne olko murheellinen ja levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Siltä pohjalta on hyvä ponnistaa, vai mitä? toteaa Pirkko pontevaan tapaansa.

KOMMENTOI JA LÄHETÄ PALAUTE TÄÄLTÄ. VOIT TEHDÄ SEN MYÖS NIMETTÖMÄNÄ.


 Pirkko_Rautiainen_1.jpg
- Tässä maailmassa on mielettömän paljon levottomuutta ja pelkoa. On hienoa, että Jeesus sanoo: Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, alkääkä pelätkö!

 

 

Pekka Ansamaa
Ihan oikeasti onnellinen mies

 
Nilsiässä taksin rattia yksitoista vuotta pyörittänyt ja vuodesta 1986 alkaen asfalttimiehenä komennushommissa eri puolilla maata kiertänyt Pekka Ansamaa tunnetaan iloisesta ilmeestä. Oli kuitenkin aika, jolloin hymy oli pelkkä naamari, jonka takana yksinäisen miehen sisin itki.
- Siellä yksin itket kyyneleesi, ne katkerimmat, vakavoituu Pekka muistelemaan noita aikoja kuin tuttua laulua lainaten. Sisimmän kipeys huusi apua.

Se tuttu tarina
Vuotjärvellä kasvanut  Pekka toteaa karusti, että viinahan se miestä vei.
- Viikolla painettiin töitä, mutta viimeistään viikonloppuna oli pämpättävä. Riippuvuus viinasta oli sitä luokkaa, että lopulta sielu alkoi huutaa apua tosissaan.
Pullon kallisteluun tympäytyneenä Pekka pohti elämää vakavammin. Hyvät päätökset raitistumisesta olivat sortuneet viikonloppu toisensa jälkeen.
- Takaraivossa paukutti ajatus, että pakkohan elämässä on olla jotakin parempaa. Yksinäisyydessä kuuntelin hengellisiä lauluja ja itkin tietämättä miksi.

Muutos
Olihan Pekka joskus suostunut mukaan kirkkoon ja hengellisiin tilaisuuksiin. Motiivina ei tuolloin vielä ollut kuitenkaan oma halu. Muiden vaatimuksesta mies oli suostunut saarnoja kuuntelemaan.
- Eräänä päivänä tallasin Nilsiän raittia ja kuulin jonkun kysyvän minulta: "Oletko valmis jättämään nämä kaverit?" Ihmettelin minkä tai kenen jättämistä siinä tarkoitettiin, sillä olin tuossa hetkessä aivan yksin ilman kavereita.
Myöhemmin Pekka ymmärsi kysymyksen Jumalan puhutteluksi ja vastasi myöntävästi.
- Tiesin, että minulta kysyttiin, tahdonko antaa elämäni Jeesukselle? Tahdonko todella luopua entisestä elämäntavasta?
Pekka ymmärsi senkin, ettei ollutkaan niin yksinkertaista uskaltautua elämänmuutokseen. Valinta oli kuitenkin tehtävä.
- Kunnioitin Jumalaa sen verran, että halusin mennä hengellisen tilaisuuteen selvin päin. Ja niin teinkin.
Pienimuotoisen tilaisuuden päätteeksi puhuja kysyi, haluaisiko kukaan kuulijoista antaa elämänsä Jeesukselle. Tästä merkiksi halukkaita pyydettiin nostamaan käsi merkiksi.
- Minun käteni kyllä painoi, mutta sain kuin sainkin sen ylös. En muista, mitä siinä sanottiin kun puolestani rukoiltiin, mutta koin siinä todellisen ihmeen. Sisimmässäni ollut kuorma lähti pois.

Enemmän kuin raittius
Alkuun Pekka laski päiviä, viikkoja ja kuukausia. Jokainen selvä päivä oli ihme - iloinen sellainen. Joulukuun 9. päivä 1992 jäi muistoihin merkittävän muutoksen päivänä. Vapautuminen viinariippuvuudesta oli ihme, josta Pekka ei aiemmin olisi voinut uskoa todeksi.
- Vähitellen aloin käsittää, että uskoontulo on enemmän, kuin pelkkä raitistuminen. Tärkeintä sittenkin on, että koko elämä on Jumalan kädessä, Pekka painottaa.
- Vaikeuksia on toki ollut monenmoisia tuon päivän jälkeenkin, mutta siitä olen kiitollinen, että olen saanut elää ne läpi selvin päin ja Jumalaan turvaten, sanoo Pekka - kuinkas muuten kuin hymyillen.

KOMMENTOI JA LÄHETÄ PALAUTE TÄÄLTÄ. VOIT TEHDÄ SEN MYÖS NIMETTÖMÄNÄ.

 

pekka_ansamaa.jpg
Pekka Ansamaa iloitsee siitä, että elämän perustus kestää.




 

 

 


KIRJAT - LEHDET - MUSIIKKI

SÄÄTILA NYT

Päivän sää

he.gif
...
Tahkon palvelut.
Nilsiän kaupunki.
Paikallislehti Pitäjäläinen.
...
Lahja lähetystyölle.

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

 

 

  All Rights Reserved © Nilsiän Helluntaiseurakunta 2007 - 2017    
Designed by NPM Homepages | Powered by NPM Homepages Site Manager